Golf on laji josta jokainen voi löytää omat ilonsa, toiveensa ja haasteensa. Harrastaminen ei ole sidottu ikään, se ei vaadi kuntoa, voimaa, nopeutta, tietoja tai erityistaitoja. Lajissa voidaan kilpailla huipputasolla huippu-urheilijana tai harrastaa ihan vain luontoliikunnan merkeissä. Peli antaa mahdollisuuden kisailuun kaveriporukoissa ja antaa loistavan mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhdessäoloon.
Jotta pelaaminen olisi aidosti kivaa ja rentouttavaa, palkitsevaa ja motivoivaa pitäisi sitä jonkin verran osata. Suurimman elämyksen pelaajalle tuottaaa pitkät ja korkeat, suorat pallon lennot. Pallo lähtee ilmaan kevyellä ja rennolla “hipaisulla” kuin tyhjää vain. Pallo voi lentää kuin “taikaiskusta” yhtä pitkälle kuin maailmanmestarilla. Yksi hyvä lyönti pyyhkii kaikki epäonnistumiset unholaan. Kaikki on mahdollista, “lisää näitä hyviä lyöntejä!”.
Peliin liittyy myös kisailu, kilpaileminen ja tuloksenteko. Joillekin se on suurin motiivi harrastaa koko lajia. Hyvä niin! Miten näitä näitä elämyksellisiä ja tuloksentekoon liittyviä asioita voisi sitten järkevästi yhdistää? Varmasti jokainen toivoisi nautittavaa, kivaa pelaamista hyvässä seurassa pelaten sen lisäksi vielä hyvää lyöntitulosta, pärjäten kisailussa joskus omia ennätyksiään tehden?
Itsensä kehittämisen kannalta harrastajat keskittyvät usein hieman liiankin nopealla tahdilla pelkästään tuloksentekoon liittyviin asioihin. Pallon lentopituuteen tai hyvään osumaan, tarkkuuteen. Näistä, sinänsä hyvistä, peliin liittyvistä tärkeiden asioiden tavoittelusta seuraa yliyrittämistä, jännittämistä, paineita, stressiä, upotaan erilaisten kokeilujen suohon. Nämä ovat tekijöitä jotka väkisinkin heijastuvat kehon liikkeisiin ja hallintaan, rikkovat lainalaisuudet, perusteet ja tuhoavat luonnollisuuden.
Väittämäni: Monesti koko toiminnan perusta, tärkein kivijalka, hyvä liikesuoritus jää kunnolla rakentamatta ja sisäistymättä.
Olen oppilaideni suusta kuullut mm. seuraavaa:
  • “Osumapuhtaus vaihtelee paljon ja usein, ei osu mailan keskelle, tulee “topperita” ja välillä “duffeja”, pallo ei lennä kauniilla kaarella sinne mihin halusin”
  • “Pallo ei lennä riittävän pitkälle vaikka kuinka yritän”.
  • “Palloon ei tule “back spinniä”, alakierrettä, pallo ei pysähdy greenillä”
  • “Slaissi” vaivaa, välillä tulee “hukkeja”, kaikkea siltä väliltä vaihtelevasti.”
  • “Peli vaihtelee, ei saa tehtyä tasaista tulosta”
  • “Peli on ihan sekasin, ei kivaa!”
Nauttiakseen pelaamisesta, tiedostaakseen oman toimintansa, kehittyäkseen, pelaajan tulisi tietää mitä swingi teoria pitää sisällään, mitkä ovat perusteet ja periaatteet, mitkä ovat lainalaisuudet ja tunnistaa miten kehon, tai kehon osien pitäisi suorituksessa toimia.
Tiedämme, että kaikki huippupelaajat, lajin ammattilaiset ovat lapsina, aloittaessaan golfin, keskittyneet eniten oikeiden (mallin mukaisten) liikkeiden opetteluun ja hallintaan. He ovat rakentaneet ensin perusliikkeitä, isoja kokonaisuuksia, jonka jälkeen liikkeet ovat hioutuneet, sisäistyneet antaen myöhemmin, harjoittelun kautta myös hyvän osuman ja halutun suunnan ja tarvittavan pituuden.
Kerron nyt metodin periaatteet, vaikka työni lyönnin korjaajana vähentyisikin. Otetaan riski!
Mallioppimisen metodi jossa keskitytään ensin perustekniikoiden – liikkeiden rakentamiseen osuman sijaan, sopii erinomaisesti aloittelijoille ja vähän pelanneille. Metodi ei ole vaikea opetella. Se vaatii ainoastaan vähän sisua ja uskoa!
Listaan tähän muutamia harjoituksia- ja toimintoja jotta pääset ymmärrykseen mistä on kysymys:
  1. Aivan ensiksi opiskellaan golfswingin lait ja perusteet.
  2. Opettajan kanssa, käytännön harjoituksessa, läpikäydään suorituksen keskeisimmät ydinkohdat ja liikesuorituksen idea.
  3. Katsotaan ja tutkitaan erilaisia lyöntikuvia ja mallisuorituksia videoilta. Painetaan mieleen miltä tärkeimmät ydinkohdat näyttävät ja miten ne toimivat kokonaisuudessa ja erikseen.
  4. Suorituksesta luodaan niin tarkka mielikuva, että oppilas pystyy pilkkomaan sen osiin, kertomaan ja kuvailemaan sen suullisesti ja kirjallisesti, jopa piirtämään.
  5. Liikkeitä lähdetään tapailemaan (matkimaan) mielikuvan perusteella ensin lyhyillä ja erittäin hitailla vauhdeilla. Välillä pysäytetään ydinkohtaan. Arvioidaan miltä tuntuu ja miltä näyttää.
  6. Tunnustellaan ja keskitytään tarkasti kehoon, miltä tuntuu kun suoritusta tehdään vähän vauhdikkaammalla nopeudella. Nopeutta lisätään vain niin paljon, että tunnekontrolli ydinkohtaan/-kohtiin voidaan säilyttää. Kontrollissa voi olla korkeintaan 2 kohdetta kerrallaan.
  7. Katsotaan peilistä ja tarkaillaan itse katseella kehon osia esim. lantion kiertoa, painonsiirtoa tai käsivarsien asentoa osumassa, meneekö mallin mukaan ja miltä tuntuu (edelleen hyvin hitaalla vauhdilla, ryömintävaihteella)
  8. Kun liike on kutakuinkin hallussa voi itse videoida tai kuvata suorituksen ja verrata sitä kokonaisuuden tai tietämiensä yksityiskohtien kannalta mallisuoritukseen.
Tässä lyhyt kaava liikkeen/ liikkeiden opetteluun. Pallo voidaan ottaa mukaan liikeharjoituksiin jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa kunhan keskittyminen on vahvasti kehon toiminnassa.
Jos, ja kun tulee huonoja osumia, niin ne eivät saisi häiritä liikesuoritukseen keskittymistä. Osumat ja suunnat kyllä paranevat, kunhan liike varmentuu, tulee hallintaan rauhallisella, rennolla vauhdilla sekä toistettavalla temmolla ja rytmillä.
Tällä mallioppimisen- ja mielikuviin perustuvalla oppimistavalla tulet saavuttamaan erinomaiset perustekniikoiden pohjat jotka ovat kestävät ja jotka mahdollistavat jatkuvan kehityksen pelissä.
Mitä mieltä olet väittämistäni ja vinkeistäni? Tykkää, kommentoi, haasta! Ehkä myös jaa kirjoitustani.
Terveisin,
Turkka Stenlund